Vapaus tehdä töitä silloin kun minulle sopii
Kun yrittäjiltä kysyy, mikä oli tärkein syy ryhtyä yrittäjäksi, vastaus on luultavimmin: vapaus. Vapaus tehdä niitä asioita, joita haluaa tehdä. Vapaus valita miten työn tekee ja milloin sen tekee. Ja yhä useammin vapaus valita, missä sitä työtänsä tekee. Näin ainakin luovilla aloilla ja tietotyössä.
Mutta toteutuuko vapaus hallita aikaa? Voinko oikeasti tehdä töitä silloin, kun se minulle sopii? Miten tähän istuu asiakkaan odotukset? Joskus olen huvittuneena sanonut, että kyllä, yrittäjällä on vapaus tehdä töitä 24 tuntia päivässä ja 7 päivää viikossa. Mutta onneksi tämä ei ole todellisuutta, vaikka kliseisesti näin edelleen väitetään. Yrittäjyyden alkuhuumassa sitä tulee elettyä asiakkaiden odotusten mukaan. Tuntuu, että jokaiseen tarjouspyyntöön on vastattava kyllä. Että ei ole varaa sanoa ei. Ei sanota ei, vaikka asiakkaan toive ei ehkä edes ole sitä omaa ydinosaamisaluetta. Ja sitten käy niin, että töitä onkin yhtäkkiä ihan liikaa tai se vie ihan liiaksi aikaa, kun ei pystykään vastaamaan asiakkaan odotuksiin. Ja asiakkaiden pitää aina saada kaikki valmiiksi eilen.
Sen mitä olen oppinut oman yrittäjyyteni aikana on se, että jos potentiaalinen asiakas haluaa jotain nyt ja heti, niin hän ei ole minun asiakas. Jos hän on niin myöhään liikkeellä, että kaikki pitää saada valmiiksi tänään, hän on myöhässä tulevaisuudessakin. Joillakin vain on tapana jättää asioiden hoito aina viime hetkille. Ajatuksena, että kyllä joku sitten löytyy tekemään.
Toinen oppimani asia on se, että kun "antaa pikkusormen, niin se vie koko käden". Yrittäjyyden alkuaikoina ajattelin, että sähköposteihin pitää vastata heti. Kun asiakas soittaa, niin vastaan puhelimeen, oli sitten ilta tai sunnuntai. Sitten huomasin, että ei hitto, minä olen aina töissä aattoiltaisin tai perjantai-iltaisin. Yrittäjät kun tuppaavat tekemään oman yrityksensä hallinnon juuri noina aikoina. Siinäpä minulle yrittäjän vapautta kerrakseen.
Sitten tajusin, että asiakas oppii niille tavoille, joilla toimin. Jos vastasin puhelimeen iltaisin, niin hän soitti silloin. Kokeili, jos vaikka olisin vielä töissä. Jos lähetin sähköpostia sunnuntaisin, niin seuraavan kerran asiakas kysyi, että "jos satut olemaan töissä sunnuntaina, niin tekisitkö tämän". Yhtäkkiä huomasin, että olin luovuttanut aikani hallinnan asiakkailleni. He määrittelivät, milloin minä teen töitä, en minä.
Päätin palata takaisin virka-aikakäytäntöön. Eli vastaisin asiakkaille vain arkisin ja pääsääntöisesti klo 8 - 16. Miten siinä sitten kävi. Luterilainen kasvatus johti siihen, että minulla oli tunne, että minun pitää sitten olla joka arkipäivä töissä vähintään tuo 8 -16. Jos menin töihin klo 9 tuntui, että olen myöhässä. Entä jos joku onkin kaivannut minua?
Aikamoinen oppimisprosessi on ollut tuo ajankäytön vapaus. Miten muuttaa omaa käyttäytymistään niin, että voi oikeasti nauttia siitä yrittäjän vapaudesta. Miten oppia siihen, että tärkeää on se, että asiat tulee hoidetuksi oikein ja ajallaan. Miten saada asiakas ymmärtämään, etten ole hänen käytettävissä ympäri vuorokauden vain siksi, että olen yrittäjä. Ja kaikkein suurimman oppimisprosessin olen käynyt siinä, että kun päätän pitää vapaata, niin minulla on siihen täysi oikeus ja silloin minun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en vastaa puhelimeen tai sähköpostiin. Yritän edelleen oppia, että kun olen töissä, niin teen vain työtä ja keskityn siihen. Kun sitten olen vapaalla, unohdan työasiat ja nautin vapaasta, täysin hyvällä omallatunnolla.